Pienellä budjetilla Pietariin.

Eräänä syyskuisena torstaiaamuna hyppäsimme bussiin Lappeenrannasta, määränpäänä Viipuri

Matkalippu maksoi 12 e

Viipurista ostimme junalipun Pietariin. Maksoi 248 rublaa eli noin 7 e. Matka kesti vähän yli kaksi tuntia, ja pysähtyi joka asemalla. . Pikajunia suoraan Pietariin kulkee myös, ja matka taittuu puolta nopeammin, mutta halusimme tämän hitaamman junan. Oli mielenkiintosta lukea asemien nimiä ja seurata ihmisiä.

Ja löytyihän se meidän hostellimme ihan Pietarin keskustan tuntumasta, Bladimirskij prospektilta.  Meille oikein sopiva Babushka-house

Ihan mukavalta kaikki näytti. Siisti ja halpa 19,65 e yöltä per nenä. Aamiainen kuului hintaan.

Aamulla tosin kaikki oli toisin. Huone oli kuuma kuin pätsi. Tuuletinta ei voinut pitää käynnissä kovan huminan takia. Ja muut asukkaat (reppumatkailijat) metelöivät koko yön. Seinät olivat varmasti kuiin paperia. Kaikki kuului läpi.

Huonosti nukutun yön jälkeen kaupungille määränpäänä Erarta-nykytaiteen museo Vasillinsaarella.

Erarta on mielenkiintoinen paikka. Täynnä venäläistä nykytaidetta. . Siellä vierähtikin muutama tunti. Nukentekijänä minua kiinnosti tietysti nämä

Seuraava kohde oli Pietari-Paavalin Linnoitus ja siellä meidän pyhiinvaelluspaikkamme oli Pietari Paavalin katedraali. Halusimme päästä Nikolai II ja hänen perheensä haudan ääreen. Mutta ovessa olikin lappu, että lipunmyynti on siltä päivältä lopetettu, jonkun tapahtuman takia.

No pääsimme perille - melkein.

Kuljeskelimme ja ihmettilimme maisemia Nevan rannoilla.

Kesäpuisto

Kirkko veren päällä

Pää kenossa kuljimme ja ihailimme rakennuksia ja niiden rapistuvaa kauneutta.

  Jalankulkijoista ei Pietarissa välitetä. Kadun ylityspaikat tai alituskäytävät (suojatiet)  ovat hyvin kaukana toisistaan. Joskus etsimme suojateitä pitkiäkin matkoja. Liikenne on hirvittävän kova. Autoja on paljon ja ne ajavat tuhatta ja sataa. Pääsisi hengestään jos ylittäisi kadun muualta kuin suojatiellä. 

Jalat rakoilla pydähdyimme ruokaloihin (-Stolovaja-) syömään ja tutkailemanna  karttaa. Nämä Stolovajat ovat edullisia ja helppoja. Näkee heti mitä voi tilata. Näyttää sormella mitä haluaa ja voi koota vaikka kuinka hienon annoksen. Noin 200 rublalla sai naisihminen ihan mukavan, maittavan lautasellisen.... Joskus poikkesimme kahviloihin, tilasimme niitä syntisen hyviä leivoksia kahvin kanssa.... tai kaalipiirakkaa, ah, olen aina pitänyt kovasti kaalipiirakoista.

Paikat  -joissä täytyy käydä- yksi sellainen on Udelnajan kirpputori. Minäkin jo toista kertaa siellä. Se sijaitsee Udelnaja-metroaseman vieressä. Tuhansia myyjiä,  tavarat edessään maassa, jonkun muovin tai säkin päällä. Kaikenlaista tavaraa tarjolla mitä maan ja taivaan välillä voi olla. Joukossa antiikkiakin.

Minä keräsin muovipussillisen pitsejä. Maksoi 300 ruplaa. Nukentekijä tarvitsee aina pitsejä

Lauantai-iltana poikkesimme Liverpool-klubiin, jossa soitetaan elävää Beatles-musiikkia. Paikka oli täynnä nuoria ihmisiä. Eivät olleet vielä syntyneetkään kun Beatles oli olemassa. Me sentään elimme sitä ihanaa aikaa... Minäkin soitin nuorena tyttönä Beatlesin levyn puhki..... muistot ovat kultaisia.... Mielenkiinnolla tiiraiimme seinilla olevia kuvia, ja tutkailimme ruokalistaa, joka sekin oli asianmukainen, kuin LP-levyn kansi

Matkamme päättyi sunnuntai-iltapäivänä, jolloin bussi lähtee klo 15,15 ja maksoi Lappeenrantaan 31 e. Mutta vielä sattui mukava bonus matkaamme. Menimme syömään Aleksanteri Nevskin Lavran kahvilaan ja joku munkki tyrkkäsi käteeni infolapun, jossa kerrottiin markkinoista luostarin alueella. Söimme oikein hyvää Borsh-keittoa kaalipiiraan kera. 90 ruplaa. Sitten lähdimme etsimään reppu selässä ja minä matkalaukkua raahaten sitä markkinapaikkaa. No läytyihän se. Ja mitä kaikkea siellä olikaan. Eri luostarit olivat tuoneet myyntiin hunajaa kaikessa muodossa. Saippuoita, kynttilöitä, juustoja, makkaroita, halvaa. erillaisia öljyjä. Tunnelma oli harras, olihan myyjinä munkit ja nunnat. Käsityökojut olivat vähän syrjempänä ja siellä oli jo heti kaupallisempi meininki. Meillä vain matkan viime metreillä ei ollut enää ruplia. Ostin vain hunajaa 300 sadalla ruplalla. 

Väsyneenä, mutta onnellisena kohti kotia. Mutta vielä jäi näkemättä niin paljon. Nyt taas vaan säästämään rahaa ja ensi vuonna uudestaan. Mutta ei enää Babushka-hostelliin.