Olin ylpeä itsestäni. Mielestäni sain Pipsan oikein hyvään kuntoon.

Vaikka hirvittävä työ siinä oli. Hioin ja hion sitä tuntikausia.

Ja maalaukseen oli saatava samat värit ja sama tyyli.

Entiset silmät onnistuin säästämään. Vain vasenta silmää jouduin hiukan uudestaan maalaamaan.

Mutta sitten...

Kun asettelin nuken päätä vartaloon. En tiedä mitä tapahtui.

Kuului vain rits ja kaula halkesi etupuolelta irti.

Siinä vaiheessa melkein aloin kirkumaan.

Harmituksen kyyneleet pusertuivat silmistäni.

Eipä siinä muu auttanut kuin uudestaan vaan paklasin paperimassaa halkeamiin ja

rintalasta kovalla liimalla kiinni.

En ymmärrä miksi näin tapahtui.

Mutta luulen, että nukke oli silloin lapsenlapsen pudotuksesta saanut niin pahoja hiushalkeamia, että se ei kestänyt  liikaa painetta. 

Katsotaan taas eteenpäin, kuinka selviän tästä.