pupun korvan

Tässä jokunen aika sitten toi eräs nuorimies lempinimeltään PUPU vanhan lelunsa korjattavaksi. Se ei ole mikään arvokas antiikkilelu, mutta tunnearvoa sillä on mittaamattomasti. Se on pitkäkorvainen pupujussi. Korvat lerpattivat ja silmät olivat hävinneet.

No niinpä narikan mummo ryhtyi työhön.

Pesin sen taas marseillesaippualla ja siinä yhteydessä lähti toinen korva pois. Pupu jäi rauhoittumaan pariksi päiväksi. Outo juttu , mutta sinä aikana korva katosi, hukkui, hävisi johonkin. Hävisi niinkuin pieru saharaan. Voi itku miten etsin sitä.  Mummolla on tilkkuja ja kankaita monta laatikollista. Pino yltää jo kattoon saakka. Eikä tämä ole mikään matala talo. Korkeutta on jopa neljä metriä. Ei siinä muu auttanut kuin laatikko laatikon perään kaikki kävin läpi. Eikä korvaa näkynyt. Ei

Siinä vaiheessa jo tuli kiukun kyynel silmäkulmaan. Ärräpäät lentelivät. Aloin jo epäillä hiipivää dementiaa. Jossakin vaiheessa itkun ja raivon välissä tuli jostakin kirkkas väläys. PÖLYIMURI.

Ja eikun pölyt vaan sanomalehden päälle.  Ja siellähän se oli. Kadonnut korva pölyisenä ja hiuksia täynnä.

Kyllä elämä on taas ihanaa!