Vai mitä se nyt onkaan nykyään??

Siis sitä kun tekee leikekirjaa.

No eipä mekään olla pekkaa pahempia, vaan aloitimme ensiksi etsimällä kuvia.

Asta, vanha ystäväni jo teinivuosilta osallistui myös.

Meillä on samanikäiset pojat, jotka täyttävät juhannuksen tienoilla 40-vuotta.

Lahjoitamme leikekirjat sitten heille.

Narikan mummolla on kuusi valokuva-albumia monelta vuosikymmeneltä.

Siellä on poikia eestä ja takaa, ja vähän muistakin.

Ilta mennä hurahti niin nopeasti, kun muisteltiin ja kikateltiin.

Meillä oli tosi makeet kuteet silloin. Ja hiukset tureerattu. Ja pojillammekin oli itsetehdyt vaatteet.

Niille naureskeltiin.

Välillä siemailtiin siideriä.

Ihmeteltiin sitä, kuinka aika on kulunut kuin siivillä.

Aivan kuin se olisi ollut eilen, kun pojat pyörivät vielä tuossa jaloissa.

Nyt heillä on jo oma maailmansa,  omat ilot ja murheet.

En malta olla näyttämättä tätä kuvaa vuodelta -74

Silloin meillä oli näköjään vauhti päällä.

Jorma Uotinen arvostelisi varmaan :  mikä meno, mikä veto, mikä lento.

Kuva on kellastunut ja huono, mutta näkee että hauskaa oli.