Zorrokin tahtoo Pipsan.

Tarinan Pipsa-nukke on tuo siniasuinen keinutuolin edessä. Hänellä on valkoiset pitsiröyhelöt kaulassa ja hihan suissa. Pipsalla oli mukanaan kokonainen puuarkullinen vaatteita. Oli puuvillasukkia, ihana tyllinen alushame sekä upea punapilkullinen mekko ja hattu. Hattua hän oli lainannut ystävälleen, kuten kuvasta näkyy.

Pipsa hankittiin vuonna 1933 lapsettomaan perheeseen. Hyvin pian se saavutti lähes lapsen aseman. Sille toivotettiin aamulla ensimmäiseksi hyvät huomenet ja illalla viimeksi hyvät yöt. Kyseltiin: - Mitä Pipsalle kuuluu - ja paijattiin poskea. Perheen rouva oli ompelijatar ammatiltaan, ja tietysti Pipsa sai uusia asuja vuodenaikojen mukaan. Pariskunta vieraili usein ystäviensä luona, mutta olivat aina muka huolissaan lapsestaa. Sanoivat, että kyllä tästä nyt täytyy lähteä kotiin katsomaan mitä Pipsalle kuuluu. Niin kului vuosia ja Pipsa pysyi aina nuorena, vain poski ja nenänpää kuluivat silittelyistä. Pariskunta vanhettui ja tuoni vei molemmat.

Pipsa joutui sukulaisten huomaan, ja heidän lapsiensa leikkeihin. Pää murtui ja kolhuja tuli.

 

Tässä olen jo paikannut kasvoja. Nenä oli kulunut melkein pois vuosien paijaamisesta. Mutta katsokaa miten ihanat silmät ja miten herttainen ilme nukella on.

 

Tässä nukke jo maalattuna.

 Jouluksi kotiin.

 

 Turun Marttanukketeollisuus valmisti näitä Pipsa nukkeja vuodesta 1925 alkaen.  Se oli hyvin suosittu nukke aina viidenkymmenen vuodan ajan. Pipsa oli aivan oikean vauvan kokoinen.