Tämä ihana enkeli on kulkenut matkassani  vuosikymmenien ajan.

Sain tämän joululahjaksi 1961.

Olin silloin jo yli kymmenen vuotta enkä enää uskonut joulupukkiin.

Aattoiltana, kun joulupukki viimein tuli, istuin vähän taaempana ja katselin, kuin nuorempi sisareni ja veljeni silmät loistaen hääräsivät pukin ympärillä.

Pukki jakoi lahjoja yksi toisensa perään. 

Huolestuin ja hermostuin, kun minun nimeäni ei mainittu.

Kelasin syksyä taaksepäin ja mietin, olinko sittenkin ollut tuhma.

Suuri pärekori oli jo melkein tyhjä, ja silmistäni taisi pusertua kyyneleitä.

Viimein pukki otti esiin rumannäköisen, ruskean paperisäkin ja sanoi nimeni.

Kun tohina viimein rauhoittui avasin säkin.

Ja mitä ihmettä, sieltä tuli esiin niin kaunis, valkoinen enkeli.

Huudahdin ihastuksesta ja myös koko perheeni riensi katsomaan tuota ihanuutta.

Äiti kuiskasi korvaani, että isäni on sen hankkinut minulle.

Katsoin isääni ja ihmetellen sopersin; Kiitos!

Niin, minusta se olikin pieni ihme, sillä isäni oli vanhanaikainen, jäyhä mies.

Eipä hän lahjoja aikaisemmin ollut hankkinut.

Isäni on  siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen.

Mutta joka joulu tämä kaunis enkeli tuo mieleeni hänet  ja sen joulun muiston.

Enkeli seisoo pullon päällä ja hänellä on paperimassakasvot ja kullanväriset hiukset.

Käsissään hän pitää kahta kynttilää.

Ajan myötä alkuperäinen puku kellastui ja hopeanauhat hapertuivat.

Siksi muutama vuosi sitten tein hänelle uudet vaatteet ja vaihdoin uudet hopeanauhat.

Mutta alkuperäinen vaate on yhä tämän uuden puvun alla.

Ja kun nostan helmaa, voin vieläkin tuntea lapsuuskotini  tuoksun.